Samir Pietarinen

Vastuullisesti vastuuton: Päätöksentekoa kuivaushuoneessa

Oletko koskaan miettinyt, että on asioita, joihin pelkästään osallistuminen on riski? Se päivä koitti, kun uuden asuntoni postiluukusta tuli kutsu asukastoimikunnan kokoukseen. Näin sieluni silmin, kuinka kerrostalossa ahkerasti lapuilla keskustelevat ihmiset olisivat samassa tilassa visioimassa yhtä intohimoisesti takapihan kukkaruukkujen värinyansseista. Tai saisin kuulla elämän suurta draamaa siitä, kuinka naapurista kantautuu korviin taloyhtiön sääntöjen mukaan "tavanomaisen elämiseen" kuulumattomia ääniä ja vielä väärän kellonaikaan.

 

Vastuullisena henkilönä luin esityslistan läpi. Siitä pisti silmään, että puheenjohtajalle myönnetään palkkio puhelinkuluja varten. Näköjään asukastoimikunnissa on paremmat etuudet kuin nuorisojärjestöissä. Meidän on annettu ymmärtää, että vastuutehtävät ovat sellaisia, joihin tulee osallistua, kaikki siihen liittyvä pitää tehdä ja palkkiona rahan sijaan on hyvä mieli. Ja jos joku menee pieleen, se on sinun syysi.

 

Vihdoinkin tajusin mistä on kyse. Raha on korvaus siitä henkisestä paineesta, joka syntyy selvittäessä, kuka käveli 5. huoneiston pihan istutusten päältä 42-koon kengillä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Asia on vieläkin avoin. Pitää varmaan tarkastaa asukkaiden kengät koot, jotta saadaan rajattua epäiltyjen määrää. Loput voidaan kuulustella yksitellen vaikkapa seuraavassa asukaskokouksessa.

 

Valmistauduin henkisesti rappusia laskeutuessani siihen patoutuneeseen puheintoon, jonka kohtaisin saapuessani kuivaushuoneeseen. Asukkaat kokoontuisivat siellä tasan kello 17. Yllätyksekseni paikalla oli minun ja isännöitsijän lisäksi vain yksi ihminen. Eikä suurta yleisöryntäystä ollut tulossa, sillä kaikki suomalaiset olisivat saapuneet jo varttia vaille tuoli, termoskannu ja eväät mukana. 

 

Näin käy, kun asukastoimikunnan kokous järjestetään torstai-iltapäivänä viideltä. Ne jotka ovat töissä, eivät ole vielä ehtineet kotiin. Siihen aikaan on harvemmin paikalla muita, kuin opiskelijoita, työttömiä ja tunnollinen Ned Flanders (Simpsoneista), joka on varannut työkalenteristaan kuukauden etuajassa hetken koiran uintikerhon ja hyväntekeväisyys illallisen välille.

 

Kättelyiden, nimien keräyksen ja ihmettelyn jälkeen, kuinka vähän ihmisiä oli tullut paikalle, uskaltautuu sisään yksi päättäjä lisää. Hän ilmeisesti pääsi töistä etuajassa. Esityslistallamme olivat: laillisuus ja päätösvaltaisuus, pöytäkirjan tarkastajat, puhelinkorvauksien myöntäminen ja yleistä keskustelua viereisen työmaan hajuhaitoista. Itse en ollut kuullut, enkä haistanut yhtään mitään. Joko minulla on huono kuulo ja hajuaisti, tai olen onnistunut erinomaisesti asuntoni sijainnin valinnassa.

 

Sitten tuli aika päättää toimikunnan jäsenet ja puheenjohtajuus. Tunnelma muuttui jännittyneeksi. Joillekin ne pakolliset vastuutehtävät napsahtavat. Isännöitsijä teki aloitteen: "Te voitte varmaan kaikki toimia asuntotoimikunnan jäseninä, kun ketään muutakaan täällä ei paikalla ole". Hiljalleen meille kolmelle onnettomalle selkenee se tosiasia, että meidän vastuulla on nyt toimia talomme yhteisöllisyyden lähettiläinä. 

 

Lisäksi tarvittiin vielä puheenjohtaja. Katsomme toisiamme vuorotellen, yrittäen löytää sitä koko tiimin eteen uhrautujaa, jota ei tietenkään löytynyt. "Vedetäänkö tikkua", toinen heittää. Uskokaa pois, että niin oltaisiin varmasti tehty, jos jollain olisi ollut tikkuja mukana. Kukaan ei tunnustautunut tupakoitsijaksi — asuntoyhtiömmehän on savuton ja savuttomuus on yksi asukaskriteereistä, jotta talossa voi asua.

 

Päätökset on pakko tehdä ja ratkaisu tehtiin siten, että puheenjohtaja tuli siitä, joka seisoi lähimpänä isännöitsijää. Joten minusta tuli asukastoimikunnan puheenjohtaja. Kelatkaa, näin käy yhdelle asukkaalle joka kerrostalossa, kerran vuodessa.

 

Meillä on nyt käytössämme isännöitsijän valtuudet ja noin tonni puuharahaa taloyhtiöltä. Siinä sitten mietittiin kolmeen pekkaan, olisiko rapujuhlat vai grilli parempi sijoituskohde. Lisäksi keskustelimme, onko mahdollista, ettei siivooja käykään kolmea kertaa viikossa, koska sisääntulokäytävä vaikutti nuhjuisemmalta, kuin voisi olettaa. Nyt tulisi löytää se kerrostalokyttääjä, joka vahtii jokaisen roskapussin muodon ja ohikulkijoiden motiiveja. Saataisiin faktatietoa tästäkin aiheesta!

 

Yksi kokouksen ensimmäisistä asioista on selkeyttää, missä ja kuinka kaukana asuntoa voi tupakoida. Puhelimessani on jo yhtenä soittoäänenä Mission Impossible. Mihin savuttoman asunnon alueella voidaan sijoittaa virallinen tupakointipaikka asukkaille, jotka ovat sitoutuneet savuttomuuteen vuokrasopimuksessa, mutta haluavat silti tupakoida? Vai tulisiko Nicorette tai muu vastaava yritys, sponsoroimaan ja jakamaan nikotiinipurukumia?

 

Yhteinen päätöksenteko on prosessi, sanoo insinööri. Pitänee tehdä selvitys mahdollisista tupakointipaikoista. Sitten luetaan kaikki mahdollinen paloturvallisuudesta ja huomioliiveistä. Päätöksenteko voisi alkaa suuntaa antavalla äänestyksellä. Postiluukkuihin tiputettaisiin printattu A4, jossa olisi valittava vaihtoehtoisista tupakkapaikoista yksi. Lopullinen päätös nuijittaisiin seuraavassa kokouksessa valintojen pohjalta. Tai sitten me kolme voisimme päättää tämänkin asian, ihan vaan keskenämme.

 

Kerron seuraavan asukaskokouksen jälkeen, miten tupakkapaikkahanke savuttomassa talossa edistyy ja onko talon sisääntulo edelleen normaalia epäsiistimpi. Sillä välin otan mielelläni vastaan hyviä ehdotuksia siitä, mihin sinun mielestäsi 1000€ pitäisi käyttää ja kuinka saada yleisöryntäys seuraavaan asukastoimikunnan kokoukseen.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset